1. Valitse tuttu maantieteellinen alue
Sinun tulee tuntea markkina-alue, johon indeksirahasto sijoittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedät pääpiirteittäin mihin toimialoihin indeksi painottuu ja millaisia yrityksiä siellä toimii. Tätäkään asiaa ei kannata kuitenkaan tehdä liian vaikeaksi. Hyvän yleissivistyksen omaava suomalainen todennäköisesti tuntee pohjoismaiden markkinat riittävän hyvin, ja hieman enemmän asioihin perehtynyt myös USA:n markkinat. Sen sijaan hieman eksoottisempia markkina-alueita kannattaa välttää jos ei omaa niistä riittävää tuntemusta. Älä siis hajauta vain hajauttamisen takia!
2. Minimoi kulut
Tätä ei voi painottaa liikaa, sillä kulut ovat tässä hommassa kaikki kaikessa. Prosentin kymmenysten eroilla on suurta merkitystä lopputulokseen pitkässä juoksussa. Lähtökohtaisesti indeksirahastosta ei kannata maksaa yli 0,50 % hallinnointipalkkioita, ja yli 0,25 %:n hallinnointipalkkiollekin tulisi olla erittäin hyvät perusteet. Nykyään on jopa hyvä kysyä itseltään miksi edes maksaisi hallinnointipalkkiota, kun täysin kuluttomiakin indeksirahastoja on jo olemassa. Hallinointipalkkiolle on oltava hyvät perusteet.
3. Valitse fyysinen rahasto
Toinen, huonompi vaihtoehto, olisi valita synteettinen indeksirahasto. Näiden kahden ero on se, että fyysinen indeksirahasto sijoittaa aivan oikeasti kohdeindeksinsä osakkeisiin eli fyysisesti omistaa palan jokaista indeksin yritystä. Synteettinen rahasto taas perustuu erinnäisiin sopimuksiin, joissa sopimuksen vastapuoli maksaa tietyin väliajoin kohdeindeksin mukaisen hintamuutoksen rahastolle. Synteettiset rahastot eivät siis käytännössä omista yhtään mitään, ja näihin sopimuksiin liittyy luonnollisesti vastapuoliriskiä. Esimerkiksi jos jokin synteettinen indeksirahasto on tehnyt em. sopimuksen Detusche Bankin kanssa ja Deutsche Bank menee konkurssiin, synteettinen indeksirahasto menettää tuottoja. Näin ei käy fyysisen indeksirahaston tapauksessa, vaikka itse rahastoa hallinnoiva yhtiö menisi konkurssiin. Sen lisäksi synteettinen rahasto välttyy osinkotuotolta, sillä swap/futuurisopimukset, joihin rahaston tuotto perustuu, eivät maksa osinkoa. Fyysinen rahasto on siis kaikinpuolin parempi vaihtoehto.
4. Valitse kasvuosuus
Indeksirahastoja on osinkopolitiikan suhteen karkeasti sanottuna kahdenlaisia. Tuotto-osuudellisia ja kasvuosuudellisia. Näiden ero on se, että kasvuosuudet uudelleen sijoittavat rahastoon maksetut osingot, kun taas tuotto-osuudelliset rahastot maksavat ne ulos rahaston omistajille. Kasvuosuus on kuitenkin lähtökohtaisesti parempi, sillä rahaston sijoittaessa osingot uudelleen puolestasi, vältyt veroseuraamuksilta ja saat osingot kasvamaan korkoa korolle tehokkaammin.
5. Valitse rahasto johon on helppo säästää
Tämäkään ei ole niin itsestään selvää. On pankkeja, jotka perivät rahastomerkinnöistä merkintäpalkkioita. Joskus jopa useita prosentteja. Kannattaa myös huomata, että joissain rahastoissa minimisijoitukset saattavat olla tuhansia euroja. Tällöin rahastomerkintöjen ajallinen hajauttaminen voi koitua vaikeaksi, ellei säästettävää pääomaa ole oikeasti paljon.
Ainakin Nordnet tarjoaa useita rahastoja, joihin minimisijoitus on 15 euroa. Sen lisäksi Nordnetilla on mahdollisuus kuukausisäästämiseen, jossa voit ilman merkintäpalkkioita säästää noin 50:een eri indeksirahastoon, alimmillaan 15 euron sijoituksilla kuussa. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä pieni osa Nordnetin kuukausisäästöohjelman rahastoista on synteettisiä. Näiltä välttyy lukemalla aina tarkkaan rahastoesitteen. Suurin osa rahastoista on kuitenkin fyysisiä.
Lopuksi
Näiden edellä mainittujen kriteerien pohjalta esimerkiksi Nordnetin superrahastot sopivat erinomaisesti tavalliselle indeksisijoittajalle. Näidenkin rahastojen välillä on maakohtaisia eroja, joista olen kertonut kirjoituksessa Mitä Nordnetin superrahastot sisältävät? Kannattaa siis käydä lukaisemassa.
Tässä tuli muutama yksinkertainen jako maantieteeteen, kulujen, rakenteen ja käytettävyyden osalta. Näillä pääsee helposti alkuun, mutta toki muitakin asioita voidaan tutkia. Esimerkiksi kannattaako sijoittaa ns. equal-weight-painotusta käyttävään rahastoon ja maksaa korkeampia kuluja vai cap-weight-painotusta käyttävään rahastoon ja maksaa pienempiä kuluja. Tästä kuitenkin lisää seuraavissa kirjoituksissa.
Kirjoitus ei sisällä osto - tai myyntisuosituksia. Blogin lukijan tulee tutustua blogin vastuuvapauslausekkeeseen. Blogin linkit saattavat olla affiliate-linkkejä (kumppanuusmarkkinointiyhteistyö)
Sen voisi lisätä, että jos kuukausittainen säästösumma on pieni ei sitä kannata hajauttaa liian moneen rahastoon. Keskittyy vain yhteen tai kahteen. Nordnetin kuukausisäästäminen on hyvä, mutta joissain rahastoissa jo yksi osuus voi olla yli 100€!
VastaaPoistaKiitos kommentista!
PoistaTotta, ja esimerkiksi tuossa Nordnetin kuukausisäästämisessä pienen säästösumman (15-30) hajauttaminen useampaan kuin 2 rahastoon on jo melkein mahdotonta. Toisaalta indeksirahastoihin sijoittaessa jo yksi rahasto riittää hajautuksen osalta aivan hyvin, sillä esimerkiksi jo suomeenkin sijoittavissa indeksirahastoissa on maailmanlaajuisesti toimivia yrityksiä (Kone, Nokia jne.).
Kritiikkiä:
VastaaPoistaKohta 1.
Miksi ihmeessä muka? Eikö markkinoiden keskituottoa saa muuten itselleen? Kohteleeko indeksi jotenkin eri tavalla siitä tietäviä? Oletko ymmärtänyt indeksisijoituksen ja hajauttamisen periaatetta, jos sanot noin? Osaako yleissivistyksen omaava suomalainen edes mainita puolta OMXH25-indeksin yrityksistä? Tuskin.
Kohta 3.
Oletko tietoinen, että parhaiten indeksiään seuraavat ja halvimmat ETF-rahastot ovat osittain synteettisiä? Tämä sen takia, että indeksin muutoksiin on helpompi reagoida esimerkiksi swap-sopimuksilla, kun fyysisiä lappuja myymällä ja ostamalla. Tämäkään asia ei ole näin mustavalkoinen.
Kohta 4.
Miksi valita kasvuosuus, jonka myynnistä joutuu maksamaan välityspalkkiota, jos/kun voi saada osinkoja ilman palkkioita? Tämä riippuu enemmän tilanteesta, eikä yleispätevää ohjetta voi siksi antaa.
Kohta 5.
Kannattaa mieluummin valita juoksevilta kustannuksiltaan edullinen ETF-rahasto, joka on riittävän laaja-alainen (esim. FTSE Global All Cap -indeksiä seurava, 7600 yhtiötä) ja sijoittaa sinne sitä mukaa, kun saa kerättyä järkevän määrän rahaa.
Itse en taas koskisi Superrahastoihin pitkällä tikullakaan, koska ne eivät ole läpinäkyviä ETF-rahastoja. Toinen syy on se, että ne sijoittavat periferiamarkkinoille, jonka volatiliteetti on aivan eri luokkaa, kun vakiintuneilla talousmahdeilla ja suuryrityksillä. Niiden osuus salkusta voi leikkimielellä olla jotain 5 % luokkaa.
Kiitos kommentista!
PoistaKohta 1.
"Valitse tuttu maantieteellinen alue" kuvaa hieman huonosti mitä hain tuolla kohdalla. Parempi olisi esimerkiksi "sijoita rahastoon jota ymmärrät ja johon voit sitoutua". Idea on siinä, että kun ymmärtää mihin sijoittaa, siihen on helpompi sitoutua huonoina aikoina, kuin sellaiseen sijoituskohteeseen, joka on valittu vain hajauttamisen takia. Sen lisäksi jo s&p 500 - indeksi riittää maailmanlaajuiseen hajauttamiseen, koska arviolta puolet kyseisen indeksin liikevaihdosta tulee USA:n ulkopuolelta. Tavallinen piensäästäjä ei tarvitse eksoottisia indeksirahastoja, ellei oikeasti ole hajua ja ajautusta miksi niihin kannattaisi sijoittaa. Näihin kun tyypillisesti liittyy korkeammat kulut (ja riskit), eikä näin pitkälle viety hajauttaminen enää edes madalla salkun kokonaisriskiä laskumarkkinassa.
Kohta 3:
Olen tietoinen, että niitä on paljon ja yleensä ovat halvempia. On kuitenkin olemassa poikkeuksia (esimerkiksi superrahastot). Toki jos on valmis kestämään vastapuoliriskiä, niin mikä ettei. Tässä tullaan taas siihen "ymmärrä mihin sijoitat"-kysymykseen. Kuinka moni tavallinen säästäjä ymmärtää synteettisen rahaston toiminnan ja siihen liityvän riskin?
Kohta 4.
Hyvä maininta, että riippuu tilanteesta. Sanoinkin, että kasvuosuus on lähtökohtaisesti parempi, koska otaksun suurimman osan aloittelevista säästäjistä säästävän pitkälle tulevaisuuteen. Toki jos on jo eläkkeellä tai muuten vain tarvitsee rahaa ulos kuluttamiseen, niin tuotto-osuus on parempi. Tuottojen kannalta kasvuosuus on kuitenkin parempi. Kannattaa myös huomata se, että jos saisi tuotto-osuudellisesta rahastosta osinkoja ulos alle 1000 euroa vuodessa, on verotuksellisesti tehokkaampaa tällöin sijoittaa kasvuosuuteen ja nostaa tuo alle 1000 vuodessa myyntivoittona. Alle 1000 euron myyntivoitosta kun ei joudu maksamaan veroa, osingoista kylläkin.
Kohta 5:
En nyt aivan ymmärrä miksi täytyy olla juuri ETF-rahasto. Miten se sen parempi? Onko jotain (pitkän aikavälin) tilastoa siitä, että volatiliteeti ovat eri suuruusluokkaa. Aiheeseen liittyen matemaatikko ja taloustieteilijä Benoit Mandelbrot esittää kirjassaan Huonosti käyttäytyvät osakkeet argumentin, jonka mukaan volatiliteetti käyttäytyy yhtä villisti käytännössä kaikilla markkinoilla. Toinen asia on myös se, onko volatiliteetti pahasta? Se kun sattuu olemaan vain yksi riskin laji tietyissä erikoistapauksissa. Volatiliteetti voi itseasiassa parantaa tuottoja jos ajallinen hajautus toteutetaan oikein.
Tartunpa vielä tuohon "Osaako yleissivistyksen omaava suomalainen edes mainita puolta OMXH25-indeksin yrityksistä? Tuskin. ". Se avaa ainakin itsessäni hyviä pohdintoja. Esimerkiksi tulisiko kaikkien pyrkiä säästämään indeksirahastoihin. Mielestäni ei. Jos ei ole halua tai ymmärrystä (se harvinaisempi syy), ottaa selvää asioista, niin en todellakaan kannusta ketään säästämään. Jos nyt mentäisiin kysymään omxh 25:n firmoja tavalliselta kadunmieheltä, joka ei säästä osakkeisiin, niin ei varmasti suurin osa tietäisi paljon mitään. Uskon kuitenkin, että hyvän koulutuksen ja yleissisivistyksen omaava ihminen saa aika nopeasti halutessaan selville minkälaisista markkinoista pohjoismaissa on kyse. Sen sijaan esim. Kiinan markkinoiden ymmärtämiseen saattaa mennä jo jonkin aikaa.
PoistaKomppaan anonyymiä, varsinkin kohta 1 on järjetön. Hajauta nimenomaan hajauttamisen takia.
VastaaPoistaHaluaisin hieman perusteluja tälle väitteelle. Järkevä hajauttaminen tiettyyn pisteeseen saakka on tietysti hyvä asia. Hajauttamisen tavoitteena tulee kuitenkin olla riskin aleneminen ilman tuottojen alenemista. Hajauttaminen vain hajauttamisen takia ei välttämttä madalla koko salkun riskiä jos ei tietoisesti tee sijoituksia järkeviin kohteisiin. Markkinat eivät todellakaan ole tehokkaat, ja siksi on mahdollista hajauttaa vain hajauttamisen takia indeksirahastoon, jossa on suuret riskit, mutta todella pieni mahdollisuus saada hyvää tuottoa. Loppujen lopuksi ylenpalttinen hajauttaminen eri markkina-alueille ja omaisuusluokkiin ei laskumarkkinassa edes alenna salkun riskiä. Olen avannut tätä ajatusta syvemmin aiemmassa kirjoituksessani: http://www.omistajavaurastu.com/2016/07/hajauttaminen-ei-pida-lupauksiaan.html
PoistaEnsinnäkin, jos markkinat eivät ole tehokkaat, ei markkinoille kannata edes sijoittaa. Jos taas tarkoitat jotain optimitehokkuustilaa, sitä on käytännössä mahdoton saavuttaa. Jos tiedät omaavasi jotain tietoa, joita ei ole hinnoiteltu osakkeisiin ja indekseihin sisään, olet sisäpiirirekisterissä, etkä saa sitä hyödyntää.
PoistaOn totta, että S&P500 yritysten liiketoiminta on hajautettu koko maailmaan, mutta hajautuksessa ei ole kyse tästä. Korostan vielä, että mielestäni 100 % painon pitäminen S&P500 indeksissä on ihan ok sijoitusstrategia. Sillä ei vain saa sijoittamisen ainoata ilmaista lounasta, eli pienemmällä riskillä/volatiliteetillä suurempaaa tuottoa. Miksi siis sijoittaa 500 suurimpaan yritykseen, kun voi noin suunnilleen samalla hinnalla sijoittaa yli 7000 yritykseen ja nauttia paremmasta tuotosta? Tähän noin 10 % korkoja/talletuksia, niin tuon enempää ei tarvitse päätään näillä asioilla vaivata.
Aiemmassa kirjoituksessa väität, että pörssiromahdukselta ei voi suojautua hajauttamalla. Se on totta. Indeksisijoittamista ymmärtävä tosin tietää, ettei romahdus haittaa mitään ja reagoi siihen ostamalla lisää tai pitäytymällä myynneistä, jos nauttii jo eläkepäivistään. Siihen ei tarvita kultaa, ellei sitten pelkää systeemistä romahdusta, anarkiaa tai sotaa.
"...on suuret riskit, mutta todella pieni mahdollisuus saada hyvää tuottoa"
Esimerkiksi juuri OMXH25-indeksin osakkeet. Miksi siis sijoittaa (nimenomaan) niihin, vaikka halvalla saisi? ETF ja superrrahasto eroaa siinä, että ETF:n myynnissä tiedät ennakkoon, minkä hinnan siitä saat. Rahastossa et.
"...onko volatiliteetti pahasta? Se kun sattuu olemaan vain yksi riskin laji tietyissä erikoistapauksissa. Volatiliteetti voi itseasiassa parantaa tuottoja jos ajallinen hajautus toteutetaan oikein."
Siis volatilitetti=riski=tuotto, jos salkku on hajatettu oikein. Ajallisella hajautuksella ei ole sinänsä väliä. Se vain siirtää riskiä/tuottoa myöhemmäksi. Usein ajallinen hajautus tosin toteutuu luonnostaan, kun sijoittaja siirtää työsuoritettaan markkinoille ajan myötä, eikä voi tehdä sitä heti lainaamalla työnantajaltaan.
"Jos ei ole halua tai ymmärrystä (se harvinaisempi syy), ottaa selvää asioista, niin en todellakaan kannusta ketään säästämään."
Nimenomaan tässä tapauksessa pitää säästää, koska on tietämätön, eikä kykene varautumaan tulevaisuuteen.
Hyvän koulutuksen ja yleissivistyksen omaavan on huomattavasti helpompi ymmärtää swap-sopimuksia kuin pohjoismaisia markkinoita.
Kiitos kommentista ja pahoittelut vastauksen viivyttelystä!
Poista1. En ymmärrä miksei epätehokkaille markkinoille kannata sijoittaa? Epätehokkuus nimenomaan mahdollistaa normaalista poikkeavat tuotot. Avaatko vähän lisää tätä argumenttia?
2. Olen siitä asiasta samaa mieltä, että käytännössä kaikilla sisäpiirirekisterin ulkopuolella olevilla on lähestulkoon MAHDOLLISUUS samaan informaatioon. Epätehokkuus ei siis selity sillä, että toisilla olisi pääsy sellaiseen informaatioon johon toisilla ei ole pääsyä. Sen sijaan markkinoiden epätehokkuus perustuu siihen, että toiset ihmiset eivät osaa rationaalisesti tulkita tätä informaatiota. Tällainen epätehokkuus on kaikkein selkein small-cap yhtiöiden kohdalla, joissa ei ole analyytikkoseurantaa. Hinnoittelut voivat olla fair-valuen suhteen suuntaan tai toiseen aivan järjettömiä. Tämä johtuu siitä, että jotkut sijoittajista ovat vain tyhmempiä kuin toiset, ja joitain yhtiöitä sattuu seuraamaan tiettyinä ajanhetkinä keskimääräistä tyhmempi joukko sijoittajia. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, mutta tietysti hinnoitteluvirheen eksakti todistaminen on vaikeaa. Näitä esimerkkejä kuitenkin löytyy minun aiemmista kirjoituksista (esim. WVVI:n järjetön myyntivoluumi 30% edellistä päivää alemmalla kurssilla yhtenä päivänä ilman mitään loogista syytä tai edes uutista. Kurssi korjaantui samana päivänä). Yksi eksakti esimerkki hinnoitteluvirheestä on tiettyjen small-cap yhtiöiden arbitraasi, kun osake on listattuna kahteen eri pörssiin. Esim. Sino Agro foodin osakkeilla on toisinaan mahdollista tehdä jopa 10% arbitraasia. Voisin luetella paljon lisää esimerkkejä epätehokkuuksista, mutta teen siitä todennäköisesti oman blogikirjoituksensa.
3. Mitä tulee riski-tuotto-suhteen eroon 500 ja 7000 osaketta sisältävien rahastojen välillä, niin ero on jo aika marginaalinen. Tottakai 7000 osaketta tarjoaa parempaa tuottoa pienemällä riskillä, mutta ero on todella marginaalinen. Eikös se rahoitusteorian mukainen hajautuksen optimikohta ollut jotain 100 osaketta, jossa raja-arvo on saavutettu? Jos kuitenkin saa 7000 osakkeen osakerahaston halvemmalla, niin ehkäpä se on parempi. Toisaalta jos tämä rahasto sijoittaa kaikkialle maailmaan, niin tuotto voi olla huonompi. Kannattaa aina muistaa, että parhaiten tunnettu tuottohistoria on laskettu USA:n markkinoilta, ja paras arvaus tulevista tuotoista on ainoastaan tuottohistoria mitä miellä on.
4. Olen samaa mieltä, että tietysti indeksisijoittajan kannattaa ottaa romahduksesta ilo irti ja ostaa lisää. Muita omaisuuslajeja (esim. arvometallit) ei missään nimessä kannata hyödyntää ellei oikeasti tiedä mitä tekee.
5. Epäilen, että rahasto-osuuksien myyminen vs. etf:n myyminen on merkittävä ongelma mitä tulee hintatiedon laatuun. Toki ETF-illä on helpompi käydä kauppaa, mutta niissä on aina kulunsa.
6. Näinhän se menee rahoitusteorian mukaan, mutta kun rahoitusteoria ei toimi käytännössä. Jos indeksi on laskenut viikossa 30%, niin rahoitusteorian mukaan laskun jälkeen tehtävän sijoituksen riski on suurempi, koska volatiliteettikin on suuri. Tosiasiassa tuon sijoituksen riski on pienempi, verrattuna tasaisen tuoton (mutta korkeiden hintatasojen) aikana tehtyihin sijoituksiin. Myös tuotto-odotus on parempi, kun osakkeet ovat alhaalla. Väitän siis, että pörssiromahduksen jälkeen saa huomattavasti parempaa tuottoa pienemällä riskillä. Siksi ajallisella hajauttamisella on väliä.
6. "Nimenomaan tässä tapauksessa pitää säästää, koska on tietämätön, eikä kykene varautumaan tulevaisuuteen." . Silti suurin osa piensijoittajista vain häviää rahaa markkinoilla, varsinkin indeksiin verrattuna. Osakesäästäminen ei yksinkertaisesti ole kaikille. Toki yleisesti säästäminen on hyvästä kaikille.
7.Mutta sijoittaessa synteettiseen osakeindeksirahastoon, tulee ymmärtää swap-sopimusten lisäksi se, mihin näiden swap-sopimusten arvonmuutokset perustuu eli siis täytyy ymmärtää mistä osakeindeksissä on kyse. Sijoittaessa fyysiseen rahastoon, riittää että ymmärtää tuon jälkimmäisen. Swap-sopimuksiin kuitenkin liittyy sellaisia riskejä, joita on todella vaikea ymmärtää.
PoistaItseäni kiinnostaa osakkeet enemmän. Niissä tuntuisi olevan enemmän luonnetta =)
VastaaPoista