Sijoitussuhde - Kannattaako voitollisia osakkeita myydä?

Yksinkertaisesta ideasta kehittyy monesti mielenkiintoisia ja paljon syvempiä pohdintoja, kuin alunperin olin tarkoitus. Tarkoitukseni oli alunperin esimerkin avulla pohtia, kannattaako voitolla olevia osakkeita myydä. Ennenkaikkea voimakkaan ja lyhytaikaisen kurssinousun jälkeen. Itse olen kohdannut tällaisen positiivisen ongelman omistamani viinintuottajayhtiön Andrew Pellerin kanssa. Päädyin kuitenkin lopulta sellaisiin pohdintoihin, että niiden tuloksena joudun lanseeraamaan aivan uuden termin: sijoitussuhde. 

Sijoitussuhde

Kyseinen suhde käsittää kaiken sen, miten ymmärrät, ennustat ja arvotat yhtiön (sijoituksen) nykyisiä ja tulevia liiketoimintoja. Sijoitussuhde on siis erittäin laaja-alainen käsite, ja sitä voisi myös helposti luulla sijoitusstrategian synonyymiksi. Nämä kaksi termiä eivät kuitenkaan ole synonyymejä. Sijoitussuhde on enemmänkin "yhtiökohtainen sijoitusstrategia", näkemys. Sijoitussuhde muuttuu suhteellisen nopeasti ja saavuttaa yleensä tietyn päätepisteen. Sijoitusstrategia on enemmän staattinen kokonaisuus.

Reilu kaksi vuotta sitten tutustuin siis yhtiöön nimeltä Andrew Peller Ltd. Ensimmäinen kirjoittamani analyysi kyseisestä yhtiöstä taisi olla jopa koko blogin ensimmäinen yritysanalyysi. Näin jälkeenpäin tuo analyysi on ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikka nykyisin painottaisin analyysissäni kuitenkin entistä enemmän laadullisia, kuin kvantitatiivisia seikkoja. Toisaalta tällainen on ihan luonnolista kehitystä, jota minä kutsun sijoitussuhteen kehittymiseksi. Ensisilmäyksellä on helppo nähdä asian numeropuoli. Bisneksen ymmärtäminen taas vie aikaa. Vasta pitkä, vuosia kestävä, seuraaminen ja "yhtiön opiskelu" tuottaa selkeän käsityksen yhtiön todellisesta arvosta ja siitä millainen suhde sinulla on yhtiöön. Tähän kiteytyy minun sijoitusstrategia.

Varoituksen sananen on kuitenkin paikallaan. Toisaalta pitempi seuraaminen altistaa ns. confirmation bias:ille; Kaikki tuleva muutos ja kehitys yhtiössä sopii omaan alkuperäiseen näkemykseen, kun tarpeeksi kauan pohtii. Sama asia sanottuna yksinkertaisemmin: Kun on vasara kädessä, näkee nauloja joka puolella. Pahimassa tapauksessa "yhtiöön kiintyminen" ja liiallinen teorisointi tuottaa mittavia tappiota jos oletkin pahasti väärässä.

Itse tykkään jakaa omat sijoitukseni karkeasti kahteen luokkaan. "Arvosijoitukset" ja "Laatuyhtiösijoitukset". Arvosijoituksiksi luokittelisin ainakin viimeaikojen käänneyhtiön Sanoman ja kiinalaisen Sino Agro Foodsin. Andrew Peller taas menee laatuyhtiökategoriaan, samoin Michael Kors. Hibbett Sports on jossain siinä välillä. 

Vaikka teenkin joissain määrin ns. arvosijoituksia, en luokittele itseäni arvosijoittajaksi. Keskityn enemmän laadukkaisiin bisneksiin ja pitkäjänteiseen omistamiseen. Satunnaiset arvosijoitukset ehkä täydentävät enemmän minun spekulatiivista tarvetta, jonka suuruus riippuu täysin sijoittajasta itsestään. Riskinsietokyvystä ja muista luonteenpiirteistä johtuen toiset tekevät enemmän spekulatiivisempia sijoituksia kuin toiset. 

Pohjimmiltaan me kaikki olemme spekulatiivisia sijoittaja. Arvosijoitukset ovat kuitenkin niitä "enemmän spekulatiivisia" sijoituksia (ainakin minulle) ja siksi koen, että niistä on helppo ja ehkä järkeväkin luopua, kun aliarvostus on realisoitunut. Esimerkiksi Sanoman bisneksiä en ymmärrä niin hyvin, että voisin antaa tulevaisuuden tuotoista selkeää kuvaa ja arvostaa niitä nykyhetkeen. Sen sijaan osaan katsoa nykyisiä liiketoimintoja, yhtiön velkaa sekä varallisuutta ja tehdä päätelmän, että tässä on mahdollisesti kyseessä markkina-arvoltaan aliarvostettu yhtiö.

Jotta kuitenkin pysytään aiheessa, niin palataan takaisin Andrew Pelleriin. Kirjoituksessa Johtaako nopea päätöksenteko parempiin tuottoihin väitin, että yleensä ensimmäinen tunne sijoituksesta (intuitio) kertoo paljon. Joko olen täysin confirmation bias:in vallassa ja tunnetilamuistini pätkii tai sitten kyseisessä teoriassa on jotain ideaa. Muistaakseni Andrew Peller tuntui nimittäin aivan mahtavalta sijoituskohteelta. Yhtiössä oli lievää laskelmoitua aliarvostusta, ymmärsin liiketoimintoja ja tulevaisuuden kehityksestä oli looginen kuva. Tein ensimmäisen vuoden aikana lukuisia sijoituksia ja Pelleristä paisui salkkuni suurin sijoitus. 

Kaikkein alhaisimpaan tehdyt ostoerät ovat lähestulkoon 150 % voitolla ja kalleimmatkin erät 30 %. Sijoituksen onnistuneisuutta ei kuitenkaan kuvaa osakkeen kurssikehitys, vaan tässä tapauksessa liiketoimintojen kehitys. Liikevaihdon ja tuloksen kehitys on ollut huimaa. Tämä on myös näkynyt kassavirroissa ja omistaja-arvossa (osakkeiden takaisinostoto ja osingot). Kaikki nämä on taas näkyneet osakekurssissa. 

Jos omistaa yhtiötä, jonka osakkeet treidaa pörssissä multippeleilla P/E 25 ja P/B 3,1, on keksittävä toiminnalleen erittäin hyvä selitys. Toki kova kasvu antaa aina paremmat perusteet korkeille multippeleille, ja lähtökohtaisesti laadukasta bisnestä ei kannata kasvuvaiheessa myydä, vaikka arvostustasot kohoaisivatkin. Sen lisäksi kyse on small-cap yhtiöstä, jonka analyytikkoseuranta on alkanut vasta viime aikoina herätä. Tämä myös osaltaan tukee kurssikehitystä, mutta nyt mennään minun kokemuksellani jo vaarallisen spekuloinnin vesille. Jos Andrew Peller olisi minulle arvosijoitus, olisin myynyt kaikki osakkeet jo aikaa sitten ja omistusten määräkin olisi ollut alunperin huomattavasti pienempi. Sijoitussuhteeni on kuitenkin kehittynyt vuosien myötä vahvaksi. Jopa niinkin vahvaksi, että näen yhtiön toiminnassa jopa jotain kritisoitaviakin asioita. En kuitenkaan näe mitään syytä myydä yhtiötä kokonaan, kun mielestäni ymmärrän liiketoimintoja  ja niiden tulevaisuutta riittävällä tarkkuudella. Kaikki on mennyt viimeiset 2 vuotta niinkuin olin alunperin ajatellutkin, joten selkeästi olen saanut jonkinlaisen kopin yhtiöstä. Toki tulevaisuuteen liittyy aina epävarmuutta, jonka olen ottanut huomioon keventämällä hieman osakkeiden painoa. Kaikkea en kuitenkaan rupea myymään, ellei osakekurssi oikeasti nouse jo sietämättömälle tasolle.

Kevensin siis omistustani noin 20 %:lla. Ideaalitilanteessa olisin pyrkinyt ehkä suurempaankin myyntiosuuteen, mutta asiaan vaikutti myös myyntivoittoverotus ja opintotuen tulorajat. Nettovaikutuksena minun ei olisi ollut järkevää myydä yhtään enempää, sillä verojen ja opintotuen menetysten jälkeen käteen olisi jäänyt vähemmän rahaa verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa olen jo nettovaikutuksellisesti voitolla, vaikka osakekurssi ehtisi ennen vuoden vaihdetta laskea reilustikin. Teen siis lisää myyntejä (jos teen) ensi vuoden puolella. Katsotaan kuitenkin ensin miten asiat lähtevät kehittymään.